kuplivaa

leikkikalu

Tänään on lähtöpäivä Helsinkiin. Paljon pitäisi tehdä vielä ja tässä minä vain istua tökötän ja kirjoitan blogia, tärkeysjärjestys? Kesäsäät ovat hellineet ja nyt ilmojen kylmennyttyä ajateltiin lähteä Karibian merelle pakoon. En tiedä miten Joona malttaa olla reissussa kun se meni ja osti uuden leikkikalun itselleen (puhun nyt autosta ettei tule kieroja mielikuvia ;)).  Vähänhän tuo tahtoo jo matkakuumetta pukata ja melkein mieluummin jäisin vain peiton alle makaamaan nyt kun lähtö on käsillä. Mutta hui hai, seikkailut odottavat!

Virta täynnä ajatuksia

Ajattelin puhaltaa blogini jälleen henkiin uuden nimen ja osoitteen voimalla, jospa se tästä! Uusi alku ja uudet kujeet. Aion kirjoittaa tänne entistä enemmän omia ajatuksiani, aivan kuin ne ketään kiinnostaisi, mutta päiväkirjana tämä antaisi minulle itselleni enemmän. Kesä oli viimeviikolla, mutta huuhtoutui tänä aamuna sadeveden mukana pois. 

Suomen kesä on ehkä kauneinta maailmassa. Välillä on hyvä pysähtyä ihailemaan kaikkea kaunista ympärillämme, jotta muistaisi nauttia elämän pienistä ja suurista hetkistä.

Minulla on ollut rankka vuosi. Henkisesti. Olen unohtanut iloita ja nauraa, hymyily on ollut kasvojen tuottama muistijälki pikkemmin kuin osoitus poreilusta sisälläni. 

Kesä vei mennessään uupumuksen ja kevensi taakkaani harteillani. Mitä järkeä muutenkaan kantaa painolastia kun elämänilo unohtuu kuorman painon alle? Elämän tarkoitus on elää se, kuten äitini tapaa sanoa ja on mielestäni aivan oikeassa. 

Pyyhin siis kaamosmasennuksen jättämän seitin harteiltani ja tervehdin kesää avosylin. Vihdoinkin olet täällä, älä enää lähde pois.

Nuoruus on harmillista aikaa kun kaikki tuntuu niin vaikealta. Vanhaana ja viisaana tietää kaiken ja voi neuvoa nuorempiaan. Nyt mitättömätkin asiat tuntuvat jättiläisen kokoisilta ja niitä murehtii omassa päässään hulluuteen asti. Mitä jos? Ehkä ei sittenkään. Otanko pelon vai tuntemattoman kumppanikseni?

Pelko on turvallinen ja tuttu kumppani. Se pitää varpaillaan ja ottaa vastaan jos putoaa, koska pettymys ei tule yllätyksenä vaan odotettuna vieraana. Tervetuloa.

Pelko ei kuitenkaan ole hyvä kumppani, se on onneton ja tekee ontoksi. Tuntematon sen sijaan antaa kaikki mahdollisuudet, sekä kadotukseen että onneen. Se on jokatapauksessa parempi tie kulkea, vaan harva sen valitsee. Minä tahdon sen. 

Kun maailmaa ei tarkastele pelokkaiden sormien raosta, tietää että häkin ovi on auki sille joka uskaltaa lentää. Jokainen osaa, mutta kaikki eivät kokeile.

Jokainen päivä on uusi mahdollisuus ja päivä kerrallaan, pienin askelin pääsee lopulta määränpäähänsä.

Kuka voisi enää olla surullinen? Maa itki jo lumen pois ja synnytti uuden ajan.

Tämä kaikki kuulostaa hölmöltä kirjoitettuna, sillä se on vain hassun tytön ajatuksen virtaa sellaisena kuin se tulee.

Ilolla on vauvan raajat ja nöperö nenä.

Kaunista.

Vihreää

Rauhallista

Huomenna alkaa taas raskas työviikko, mutta onneksi sen päässä häämöttää neljän viikon loma.

Lähdemme Karibialle, Suomen kesää karkuun. Hulluako? 

Ehkä, mutta mikään ei ole hullumpaa kuin pulkkamäki +30 asteen helteessä!

Äitienpäivä

Kokeilen ekaa kertaa puhelimella bloggaamista. Saa mähdä kuinks käy. Lähinnä oon taas omaa pärstääni kivannut. Vietettiin äitienpäivää äitini luons isolla porukalla ja ihana äitini oli nähnyt paljon vaivaa tarjoilujen suhteen. Kyllä taas tyttärellä napa paukkuu!♡

kuvapläjäys

Koska mä olen ehkä laiskin blokkaaja ikinä. Niin läjäytän vaan kuvia joita on tullut otettua viimeisen KUUKAUDEN aikana. Ruokakuvia on erityisen paljon, koska meillä on kavereiden kanssa menossa kuuden tähden-illallistamat. Suvin ruokia on kaikki ne hyvännäköset ja herkulliset ;) Enjoy. lupaan alkaa kirjoittaa hieman elämästäni sitten kun en ole enää niin kiireinen tylsässä elämässäni