TOP 8 Julkkumiehet

Miehet miehet. Mitä ihanaa silmän ruokaa he ovatkaan! En ole pitkilleen tehnyt HOT TOP 10-julkkismies listaa ja tylsyyksissäni päätin tehdä sellaisen.. tosin en keksinyt enempää kuin 8 miestä listalleni.

Tässä he siis tulevat:

SIJALLA 8:

AARON JOHNSON

Elokuvarooli Nowhere Boyssa teki suuren vaikutuksen!

SIJALLA 7:

MILO VENTIMIGLIA

Supersankarit on vaan niin ihania!

SIJALLA 6:

MISHA COLLINS

Enkelitkään ei ole hassumpia!

SIJALLA 5:

ASHTON KUTCHER

Koiranpentusilmät, elokuvassa Personal Effects NAM!

SIJALLA 4:

RYAN GOSLING

Tää mieshän on photoshopattu!

SIJALLA 3:

JENSEN ACKLES

Piti laittaa kolmoseksi, ettei Pirre pahastu sen poikaystävän kuolaamisesta.

SIJALLA 2:

BEAU MIRCHOFF

Tää on jotenkin vaan niin suloinen!

SIJALLA 1:

MAX CARVER

En oo voinu irrottaa katsettani täykkäreistä, syystä että...

-Jenni

rakkaudesta vaatteisiin

Koska en saa itsestäni tarpeeksi niin pakko vielä lisätä muutama kuva.. mistä muustakaan kuin itsestäni. Olen rakastunut halpoihin vaatteisiin! Ja välillä tuntuu kuin minulla olisi käsittämätön yhteys markkinatalouteen.. tiedän milloin on hyvä hetki ostaa mitäkin, enkä muista milloin viimeksi olisin maksanut mistään sen normaalia hintaa. Tämäkin minun rakastamani rättikokonaisuus maksoi minulle yhteensä korut mukaanlukien: 14e! Jakkutakista maksoin vaivaiset 7e, valkoinen paita oli ilmainen, samettileggingsit puolestaan 5e..Yritän lopettaa materian rakastamisen, sillä se on tuonut mukanaan omituisia pelkoja! Suurin pelkoni toistuu joka aamu kun lähden kotoa, että kämppämme palaa meidän ollessa poissa ja menetän kaikki vaatteeni. Itkisin luultavasti eniten juuri vaatteiden ja valokuvien perään. Kuinka säälittävää. Olen jopa miettinyt varasuunnitelmia tulipalon varalle.. esim. mitä jos veisin osan vaatteistani äidilleni niin en menettäisi kaikkea kerralla. Tälläisistä mietteistä herään kyllä hyvin äkkiä todellisuuteen ja muistan, että enhän voisi käyttää vaatteita jos ne sijaitsisivat 20 km päässä minusta. Aika varata aika psykologille?





-Jenni

yksinkertainen ystävänpäivä

Ystävänpäivä. Sain kukkia kun tulin kotiin, taisivat olla hyvityksenä siitä että Samppa lähti katsomaan koko illaksi kiltahuoneelle jalkapalloa jättäen minut yksin kotiin dataamaan. Nojaa.. Viihdyn yksinkin. Kukat olivat todella kauniit ja se ilo minkä niistä saa on lähes käsittämätön.

Sain tänään Mallalta kauniin kukanmuotoon tehdyn tikkarin, harmi etten saanut kuvaa ladattua tänne.. tämä tietotekniikan ihmelapsi ei osaa käyttää bluetoothia. Kotiin jäätyäni kävin kaupassa ja tein maailman parhainta salaattia! Pirkka-ohjeet ovat välillä yllättävän hyviä ja tuohon hedelmäiseen juustosalaattiin jäin koukkuun kertaheitolla! Täykkärit sitten pitivätkin minulle loppuillan seuraa.









-Jenni

Somebody is following me

"Olenko liian maallistunut? Kadottanut täysin hengellisen ulottuvuuteni. Olen kadottanut itseni ja työntänyt pääni syvälle suohon. En enää muista mikä elämässä on tärkeää. Olen palvonut materian jumalaa pilkkaan asti. Olen ostanut niin paljon vaatteita, että lopulta olen tuntenut itseni alastomaksi. Tökötän alastomana pää työnnettynä suohon, yritän muistaa mikä elämässä on tärkeää ja kuka minä olen. Olen kadottanut itseni ja oman mieleni, minulla ei ole omaa tahtoa eikä toiveita, elämäni maistuu mullalta. Olen alastomana kaikkien katseltavana ja pilkattavana. Olen yhtä alasti kuin syntyessäni, mutta tällä kertaa tunnen kuolevani. Multa tukkii suuni, se tukahduttaa ääneni ja sokeuttaa silmäni. Minusta on tullut kuuro, sokea ja mykkä." -Minä, kirjoitettu vuosi sitten.

Materia. Miten helposti siitä saakaan lohtua, miten hyvältä tuntuu shoppailla ja kantaa kotiin kilokaupalla taas uusia rättejä ja miten paha olo siitä tuleekaan jälkeenpäin. ainakin joskus. Jääkaapin ovessani on Ranialta saamani magneetti, jossa lukee: "Shopping is cheaper than a psychiatrist". Naurattaa, olen tunneshoppailija. Shoppaan kun tuntuu hyvältä, pahalta, surulliselta, onnelliselta, shoppaan myös silloin kun ei tunnu miltään. Shoppaaminen on hauskaa, mutta välillä tulee pysähtyneeksi ja miettineeksi mitä kaikkea muuta sillä rahalla saisi, jotain muuta kuin H&M:n 3:n käyttökerran puseroita. Haaveilen mm. New Yorkin matkasta, jonka olen päättänyt toteuttaa jos saan kesätyöpaikan. Tuntuu kamalalta ajatella että olisin voinut käydä siellä jo noin kymmenisen kertaa jos olisin jättänyt ostamatta kaikki ihanat vaatteeni, mutta alastomuuskaan ei ihme kyllä kiehdo. Pitäisi astua sille maineikkaalle "kultaiselle keskitielle". Nykyisin pyrin ostamaan kaikki vaatteeni alennusmyynneistä ja miettimään tarkoin tarvitsenko sitä tai en. Tosin välillä tulee sorruttua turhuuksiinkin, kuten tänään Dinskossa. Ostin kaikista puheistani huolimatta kahdet kengät, mutta onneksi hintaa molemmille yhteensä tuli vain 22e. Ei sinänsä paha.Vielä on oppimisen varaa.

















-Jenni

Hanskan syntymäjuhlat!

Viime torstaina vietettiin ihanan Hanna-Lenan 21v synttäreitä! Hansku oli leiponut meille laskiaispullia ja tarjolla oli kaikkea muutakin hyvää! Kaunis synttärisankari oli käynyt tukkalääkärissäkin laittamassa hiukset kuntoon ja hyvältä näytti! Illan aikana pelattiin "En oo koskaan"-juomapeliä, syötiin, juteltiin, syötiin ja syötiin. Lahjaksi oltiin yhdessä Mallan, Pirren, Nooran ja Suvin kanssa hommattu lahjakortti kosmetologikouluun (siis hierontaan, kasvohoitoon tms.). Yhdeksän aikaan illalla siirryttiin Otto K:n yhille ja sieltä Tivoliin poikkitieteellisiin. Hauskaa oli ja tuli nähtyä sellastakin minkä olisi mielellään jättänyt näkemättä! Tässä parit kuvat illasta  ja ilmeistä huolimatta hauskaa oli!








ps. Pirre varmaan vihaa mua tän jälkeen :D Se oli vaan niin söötti tässä!








mun korttiainekset.

-Jenni

Internet on loistava keino päästä nettiin

Olen humaltunut. Mulla taitaa olla maailman surkein viinapää, oon juonu kaksi lasia punaviiniä ja olo on kuin mielisairaalla joka elää toisessa todellisuudessa. Mutta ei haittaa. Tämä todellisuus on yllättävän mukava, tuntuu että stressihormonit ovat hetkeksi poistuneet kehostani ja tilalle on tullut tämä miellyttävä turtumus.

Mä niin haluaisin pois Oulusta.. tuntuu jotenkin kidutukselta, että pakkasta oli tänään -30 astetta! Mä se kuitenkin uhmasin säätä ja vetäsin shortsit jalkaan. Kaipaisin ulkomaille ja haikeudella, sekä lievällä kateudella lueskelen Suvimarian blogia joka reissailee ympäriinsä Vietnamissa.. Kuulemma siellä on myös maailman parhaimmat ruoat, voittaa 100-0 unirestan kinkkupastan.

Oon btw. saanut todella mukavia kommentteja blogeihini viimeaikoina. Kiitos kaikille niistä! Jännää miten noin pienet asiat tekevät niin iloiseksi, tuntee jollain tasolla onnistuneensa jossakin.. tässä tapauksessa itsensä kuvaamisessa ;D. Kirjoitin eilen työhakemuksia, maailman oudoimpia sellasia.. Kirjoitin niitä klo 23 viime yönä ja lopputulos oli sen mukaista, ei ihmekään jos en saa kesätöitä. huoh.

Mun pitäis vaihtaa alaa.. tai voittaa lotossa, oon kyllä keränny niin mahtavat lottonumerot mun kavereilta että eiköhän näillä näkymin se ferrarikin kohta ole autotallissa. Tahtoisin tehdä niin monta asiaa, mutta en uskalla.. mulla ei ole rohkeutta, enkä usko itseeni. Millon lakkasin luottamasta omiin kykyihini?



















-Jenni

"taide on vakava asia gorillanaamio päässä"

Mä rakastan meidän asuntoa, sen korkeita huoneita, erikoista muotoa, sijaintia ja sitä, että se huokuu historiaa. Sisustus on ehkä liian moderni sen 1900-luvun alun ilmeelle, mutta jollakin tavalla se tuo asuntoomme epäsovinnaista särmikkyyttä. Onhan tässä kämpässä myös vikoja, patterit litisevät ja kylpyamme on pohjalta ruosteessa. Olen kuitenkin rakastanut tätä kämppää joka hetki ja sekunti aina siitä lähtien kun näin vuokrailmoituksen netissä, sitä voi nimittää rakkaudeksi ensisilmäyksellä. Vuokrakin on niin törkeän edullinen, että en haluaisi luopua tästä kämpästä ikinä! Valitettavasti tuleva syksy pelottelee jo ovella.. Samppa aikoo hakea Namibiaan vaihtoon ja pelkään, että joudun luopumaan paikasta jota kutsun kodikseni.

Olen huomannut katselevani kotimme seiniä, miettien miten sieltä tai täältä puuttuu taulu tai hylly ja aina tulen surulliseksi muistaessani, että ehkei sille enää puolen vuoden päästä muutenkaan olisi paikkaa. Asuntoa voisi nimittää suureksi taidegalleriaksi, sen seinät ovat kuin luotu erilaisia taidekuvia varten. Tämä on kuin maalauksien ja valokuvien paratiisi. Tämä on minun paratiisini.









Taiteesta puheenollen minun on pakko esitellä Sampan maalaus.. (Sampan lukiessaan tätä tekstiä minun kirjoittaessani, hän huomautti että "LUONNOS" ei maalaus.. ja siis Samppa ei olisi halunnut että esittelen keskeneräistä työtä). En osaa edelleenkään päättää pidänkö tuosta maalauk..LUONNOKSESTA vai en. Tuo tekelehän on siis kooltaan vähän yli kaksi metriä korkea ja n. puolitoista metriä leveä (Samppa lähti hakemaan mittanauhaa...). Samppa pyysi minua olemaan ääriviiva-mallina tuota tehdessään ja pyysi minua asettumaan tuohon asentoon.. Kun hän sitten alkoi saada kankaalle enemmän kuin pelkät ääriviivat, katselin maalausta ja yhtäkkiä minulle valkeni jotakin! Keskustelu meni jotenkin näin:

Minä:" Miksi tuo nainen näyttää siltä että se masturboisi??"
Samppa:" No niinhän se tekeekin, enkö mä muka kertonut?"
Minä: " NO ET! Jos olisit niin se ei varmasti olisi tuossa!!"

Nyt meillä on siis minun mitoissani oleva masturboiva nainen seinällämme.

No taidehan on subjektiivista.

-Jenni

Lopuksi vielä Sampan musiikkitoive:

KLIK!

Saaste

Välillä tulee tilaisuus huomata todelliset ystävät. He ovat niitä, jotka tukevat sinua eri elämäntilanteissa, seisovat rinnallasi ja lohduttavat kun sinun on paha olla. Onneksi minulta löytyy näitä ystäviä. Olen saanut elämäni parhaimmat ystäväni vasta parikymppisenä, heidän seurassaan voin olla oma itseni, eivätkä he väheksy tai ylenkatso minua. Olen heidän rinnallaan heidän vertaisensa. Olen onnellinen että näin on ja erittäin kiitollinen.

Valitettavasti minulta löytyi vielä muutama tunti sitten facebookista ystävälistalta myös niitä ihmisiä, joiden seuraa en oikeastaan kaivannut ja jotka saivat minut voimaan pahoin, eivätkä nousseet puolustamaan tai lohduttamaan minua silloin kun olisin sitä kaivannut. Sitähän ystävät tekevät? puolustavat ja tukevat?

En kaipaa ystävikseni itseään kutsuvia ihmisiä luokseni jos he eivät ole valmiita puolustamaan minua silloin kun päälleni sataa sanoja: "sukurutsari, hevosnaama, wannabe tuksu", toisaalta tämäkin ihminen myönsi että emmehän me koskaan mitään ystäviä ole olleetkaan. En myöskään kaipaa ihmisiä jotka puhuvat läheisistäni pahaa minulle itselleni, elehtien tai muuten sanoillaan tai ilmeillään ilmaisten inhonsa esimerkiksi poikaystävääni kohtaan.  En kaipaa ystäviä jotka pönkittävät omaa huonoa omaatuntoaan kaivamalla maata jalkojeni alta mm. halveksuvien mielipiteidensä, ylenkatsonnan tai oman erinomaisuutensa korostamisen kautta. Enkä myöskään kaipaa ystäviä jotka piehtaroivat niin suuresti omassa itsessään, että sitä voisi jo nimittää sairaalloiseksi itserakkaudeksi. En myöskään siedä patologisia valehtelijoita.

Vaikka vaadin tätä kaikkea hyvältä ystävältä, toivon että olen myös itse sellainen ystävä kuin haluaisin muiden olevan minulle. Kaikista tärkeintä on myös olla paras ystävä itselleen ja deletoida ne ystävät jotka saavat sinut henkisesti pahoinvoivaksi pois elämästäsi, näin tekee itselleen palveluksen ja voi olla entistä onnellisempi.








-Jenni