Olen huomannut katselevani kotimme seiniä, miettien miten sieltä tai täältä puuttuu taulu tai hylly ja aina tulen surulliseksi muistaessani, että ehkei sille enää puolen vuoden päästä muutenkaan olisi paikkaa. Asuntoa voisi nimittää suureksi taidegalleriaksi, sen seinät ovat kuin luotu erilaisia taidekuvia varten. Tämä on kuin maalauksien ja valokuvien paratiisi. Tämä on minun paratiisini.
Taiteesta puheenollen minun on pakko esitellä Sampan maalaus.. (Sampan lukiessaan tätä tekstiä minun kirjoittaessani, hän huomautti että "LUONNOS" ei maalaus.. ja siis Samppa ei olisi halunnut että esittelen keskeneräistä työtä). En osaa edelleenkään päättää pidänkö tuosta maalauk..LUONNOKSESTA vai en. Tuo tekelehän on siis kooltaan vähän yli kaksi metriä korkea ja n. puolitoista metriä leveä (Samppa lähti hakemaan mittanauhaa...). Samppa pyysi minua olemaan ääriviiva-mallina tuota tehdessään ja pyysi minua asettumaan tuohon asentoon.. Kun hän sitten alkoi saada kankaalle enemmän kuin pelkät ääriviivat, katselin maalausta ja yhtäkkiä minulle valkeni jotakin! Keskustelu meni jotenkin näin:
Minä:" Miksi tuo nainen näyttää siltä että se masturboisi??"
Samppa:" No niinhän se tekeekin, enkö mä muka kertonut?"
Minä: " NO ET! Jos olisit niin se ei varmasti olisi tuossa!!"
Nyt meillä on siis minun mitoissani oleva masturboiva nainen seinällämme.
No taidehan on subjektiivista.
-Jenni
Lopuksi vielä Sampan musiikkitoive:
