ystävyys
nautinnot
terveys
rakkaus
perhe
hyvyys
ilo
onni
vapaus
toiveet
hetket
elämä
usko
Asiat joista olen kiitollinen.
Miksi mä en usko itseeni? Missä on mun luottamus omiin kykyihin? Pelkään olevani huonompi kuin muut. En uskalla tutustua uusiin ihmisiin, koska pelkään tuottavani pettymyksen. Jos en riitä itse itselleni, niin tuskimpa kellekkään muullekaan. Olen itse vastuussa itsestäni. Aikuiseksi tuleminen ei aina ole niin kivaa, tulevaisuus pelottaa. Osaanko pitää huolen itsestäni? Auttaako joku jos en pärjääkään? Nyt ymmärrän mitä lukion terveydentiedon opettaja tarkoitti puhuessaan elämän kriiseistä, silloin lähinnä naurahdin ja ajattelin: "just joo". Aikuiseksi tuleminen on iso kriisi! Miksi en voi ikuisesti olla lapsi? Äitini alkoi odottaa minua 23-vuotiaana, hullua! Minä en ainakaan voisi kuvitella itseäni äidiksi nyt kun tunnen itseni vielä niin lapseksi. Miksi pitää oppia lentämään omilla siivillään? Ehkäpä silloin tuntee vapautta! Mutta pelko persuksissa pelkään putoavani. Mun piti olla aikuinen 18 vuotiaana, enkä ole sitä vieläkään.
Viikko sitten mietittiin äitini ja Suvimarian kanssa, että mikä Disney-hahmo olisimme.. Silloin ajattelin, että olisin Pocahontas.. Nyt tiedän olevani Peter Pan. Pocahontas olisi kuitenkin ideaali minä: rohkea, vapaa ja oikeamielinen. Minä asun mikä-mikä-maassa, enkä tahdo koskaan kasvaa aikuiseksi. Mutta perässäni seuraa krokotiili joka on nielaissut kellon ja muistuttaa ajan menevän eteenpäin vaikka minä pysähtyisinkin, vanhenen enkä voi ikuisesti olla lapsi. Lapsenmielinen kyllä, mutta en lapsi. Se tekee minut surulliseksi.
-Jenni
6 kommenttia:
Samaistuin kyllä tosi paljon tähän tekstiin! Mää oon jo pitkään kriiseillyt tästä aikuistumisesta.. Ahistaa ja haluais olla huoleton, niinku lapsena. ja monet oman ikäset ja nuoremmat perustaa jo perheitä ja ite ei yhtään oo semmoseen vielä valmis!
<3
Kiitos Enni kommentista :) Kiva kuulla että en ole ainoa!
Hehe,,, Elämä on yhtä "kriiseilyä", aikuiseksi tulemista ja kun on siihen mukamas päässyt huomaakin että sitten iskeekin keksi-iän kriisi ja lopulta vanhuus (jos hyvin käy). Siinä se sitten elämä viuhati joten nauttikaamme jokaisesta päivästämme kriiseineen kaikkineen. Pelko pois ja menox :)
Voi, kuinka hienoja kuvia täällä sun blogissa on! :)
Voi kiitos paljon :)
Lähetä kommentti