"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin"

Tämä tarina on niin kaunis ja koskettava. Luin äidilleni ääneen otteita siitä ja rupesin itkemään. Kuinka koskettavaa. Äiti kertoi että Pikku Prinssi on yleensä mielletty kirjaksi jonka rakastavaiset antavat toisilleen. Naurattaa ajatus että pitäisi mennä vääntämään draamassa näytelmää tästä kun en voi lukea edes tekstikatkelmia ääneen vollottamatta, hyvin kaunis kirja ja mielestäni jokaisen joka on joskus rakastanut tulisi lukea tämä yleissivistävä teos. En tiedä vielä miten tarina päättyy, mutta toivon siihen onnellista loppua.. vaikkakin kirjoittajalle itselleen loppu ei ehkä ollut kaikista onnellisin; hän katosi 44-vuotiaana, luultavasti syöksyi koneellaan mereen koska tiesi että hän tulisi menettämään lentolupansa.  Hänen vaimoaan pidetään tarinan temperamenttisena ruusun esikuvana. Heidän avioliittonsa oli hyvin myrskyisä kirjailijan jatkuvan matkustelun ja lukuisten syrjähyppyjen vuoksi. Siltikin.. teos kertoo vertauskuvien avulla ihmisten onnen tavoittelusta. Toivon todella että loppu on onnellinen.

Kohtia jotka saavat minut kyyneliin:

"Tunnen tähden, jolla asuu punanaamainen herra. Hän ei ole koskaan hengittänyt kukkasta. Hän ei ole koskaan katsellut tähteä. Hän ei ole koskaan rakastanut ketään. Hän ei ole koskaan tehnyt muuta kuin yhteenlaskuja. Ja koko päivän hän hokee kuten sinä:" Olen vakava mies! Olen tarmokas mies!", ja tämä saa hänet aivan pullistumaan ylpeydestä. Mutta hän ei ole mies, hän on sieni!"

"-Jos joku rakastaa kukkasta, jota ei ole enempää kuin yksi miljoonissa ja taas miljoonissa tähdissä, niin hän voi olla onnellinen, kun saa vain katsella sitä. Hän voi ajatella: "Kukkaseni on täällä jossain..." Mutta jos lammas syö kukan, tuntuu hänestä, kuin kaikki tähdet sammuisivat! ja eikö tämä muka ole tärkeätä!"

"Hän ajatteli lähtevänsä ikuisiksi ajoiksi. Mutta kaikki nämä jokapäiväiset hommat tuntuivat hänestä tänä aamuna ihmeellisen suloisilta. Ja katsellessaan viimeisen kerran kukkaa ja peitellessään sitä lasikuvun alle tuntui hänestä suorastaan siltä, kuin hänen pitäisi itkeä. -Hyvästi, hän sanoi kukalle. Mutta kukka ei vastannut. - Hyvästi, pikku prinssi toisti. Kukka yskäisi. Mutta se ei johtunut vilustumisesta. -Olen ollut tyhmä, se sanoi vihdoin. Pyydän sinulta anteeksi. Koeta olla onnellinen. Pikku prinssiä ihmetytti, ettei kukka moittinut häntä. Hän jäi seisomaan aivan ymmällään lasikupu käsissään. Hän ei ymmärtänyt tätä hiljaista lempeyttä. -Mutta minähän rakastan sinua, sanoi kukka. On minun syyni, jos et ole tiennyt sitä. Ei sillä ole väliä. Mutta sinä olet ollut yhtä tyhmä kuin minä. Koeta olla onnellinen... Jätä rauhaan se lasikupu. En halua sitä enää."


Niin kaunis tarina. Jokaisen pitäisi lukea se! Draamaopettajani oli oikeassa, minulla oli aukko sivistyksessä.