kännitarina osa 2

Jos viime kerran kun pumppasin itseeni ainetta nimeltä alkoholi, sain aikaan surullisen kännitarinan niin eilen oli sitten aivan päinvastoin. Häpeähän siitä jäi käteen jälkikäteen, mutta se on elämää ja itselleen on pystyttävä nauramaan. Pakko todeta heti alkuun, että en ole ikinä onnistunut olemaan näin edesvastuuton viinien kanssa, mutta ei se menoa haitannut vaikka välillä pitikin käydä puhumassa norjaa. Se siitä, nyt kun ollaan päästy nolon tarinani ytimeen niin eiköhän jatketa ja ystäville tiedoksi, en aio tehdä tästä tekstistä mitään häpeäpaalua joten voitte turvallisin mielin jatkaa lukemista.

Pidettiin siis ihanimpien ystävieni kesken pikkujoulut (tietenkin yksi tonttu kittasi omalla tahollaan olutta vähän isommissa mestoissa sillävälin..). Ilta alkoi mukavalla meiningillä, olimme Suvin luona alkuillasta maistelemassa valkoviiniglögiä ja vaihtamassa paketteja. Jokainen oli tuonut yhden viiden euron paketin ja ne arvottiin sitten meidän kesken. Omasta paketistani paljastui mandariinin tuoksuinen bodyshopin huulirasva. Kun glögi oli juotu siirryimme tuomaani valkoviiniin.. kun se oli juotu lähdimme toreroon syömään jonne olimme tehneet pöytävarauksen. 

Torerossa tilasimme kaksi pulloa viiniä, hyviä ruokia ja tapaksia. Tarjoilija oli Suvin tuttuja ja hän tarjosi meille kahvidrinkit?.. Jälkiruoan jälkeen otimme vielä coctailit ja valomerkin tullessa nousimme pöydästämme kohti Kaarlea. Nouseminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi ja heti ulos päästyämme minulle iski hieman huono olo. Kaarlessa ei meidän saavuttua ollut vielä ketään paikalla ja valtasimme tyhjän tanssilattian ja toivoimme tiskijukalta Gangnam stylea, moovit oli kyllä jokaisella hallussa. Hansku opetti minulle valotikkutanssin ja kävimme ostamassa itsellemme valotikut ja sitten vedettiin valoshow. Baarimikotkin tuijotti suut ammollaan tätä hyvin eriskummallista tanssia.

Hanska kävi heittämässä hyvää läppää myös eräille teekkareille, siinä sitten naurettiin vatsat kippuralla. Koko illan menon voisi oikeastaan tiivistää sanoihin "keski-ikäiset naiset pikkujoulu-risteilyllä ruotsinlaivalla".... sellasta se meno taisi kaikessa hävettävyydessään olla. No tulipa taas jälleen kerran todettua että on vaan parempi pysyä limpparissa vaikka hauskaa olikin koko rahan edestä. Enpä muista koska viimeksi olisin nauranut ja nauttinut niin paljon.

Kotiin päästyäni meinasin sammua suihkuun ja istuma-ammeesta noustessani olin repiä suihkuverhon mukanani. No niin.. ehkä tämä tarina huvittaa teitä yhtä paljon kuin minua, tai vastaavasti hävettää, mutta ainakin se on nyt lyhykäisyydessään painettu muistiin. Kotiin lähdin onneksi hyvissä ajoin yhdeltä, ettei tarvinnut enempää nolata itseäni ja muita. Luulen että yksi syy sille miksi ilta oli niin hauska kaikessa hassuudessaan oli varmasti se, että kerrankin keskityin vain itseeni ja ystäviini enkä hyvännäköisiin miehiin ympärilläni, sillä olen  vihdoin tullut siihen lopputulokseen että en tule löytämään unelmieni prinssiä luultavasti vuosiin.. vuosikymmeniin. Persoonani on yksinkertaisesti liian iso pala purtavaksi kaikille kaksilahkeisille. En ole hiljainen, salaperäinen tai äärimmäisen naisellinen. Minulta itseasiassa puuttuvat kaikki ne piirteet jota miehet naisissa arvostavat. Enkä ehkä kuitenkaan vaihtaisi yhtäkään piirrettäni pois, minä olen minä kaikessa räiskyvyydessäni ja äänekkyydessäni. Olen naurua, iloa, hyväsydämisyyttä, avoimuutta ja rohkeutta, niin äärimmilleen vedettyinä että niitä voisi kutsua negatiivisiksi piirteiksi. Enkä oikeastaan haluakaan ketään joka ei pidä minusta minuna.