Hiuskriisi

Mä oon niin just tällänen. Taidan tavotella täydellisyyttä. Mulla on aina annoskateus ja nyt kriisi hiuksista. Hah, pitihän se arvata! Halusin vaihtelua, mutta sitten alkoi kaduttaa. Oli se viikon kivaa pitää tummempaa tukkaa.. mutta joo, olisi taas pitänyt kuunnella niitä kavereita. Mutta kuten Suvi sanoi, niin jos olisin vaalentanut niin olisin jatkuvasti miettinyt että millasta olis ollu värjätä sittenkin se tumma. Mikään ei koskaan riitä. Mistä tämä riittämättömyys johtuu? Taidan olla ahne, mässäilijä. Kaikki pitää saada ja mihinkään ei ikinä tyydytä. Huoh, kuinka väsyttävää. Muutenkin, hullut päivät on kohta ovella ja kaikki juoksee pää kolmantena jalkana ostamaan muka-halpoja-juttuja niin että ostoskasseja kannetaan selkä vääränä ja sitten valitetaan kun hartiaseudulle nousee kyttyrä. Lisäksi ne kaikki tavarat joutuvat ajan mittaan jonnekkin kaapin perälle kun hankitaan uusia tilalle. Enkä minä ole sen parempi. Vaatekaappini pursuaa rättejä ja sinne voi tehdä tutkimusmatkan löytäen unohdettuja aarteita. Olen pikku prinssin turhamainen ja liikemies ja kuningas samassa paketissa. Sitä tahtoo omistaa ja hallita koko maailmaa, sekä saada ihailua osakseen. Nyt olenkin kriisissä kun koen, että en ole tummalla tukalla yhtä hyvännäköinen kuin olin vaalealla, kuinka turhamaista ja pinnallista! Tämä onkin hyvä. Hyvä paikka oppia että ei se ulkonäkö ole kaikki kaikessa. Tärkeintä on olla terve ja on ihan sama minkä värisen tukan sitä omistaa! Jotkut sairastuvat syöpään, eikä heillä ole tukkaa laisinkaan. Siinäpä vasta itkettäisiin. 

Tulimpa siis ilmoittamaan, että minulla on asiat äärimmäisen hyvin kun ongelmani ovat näin mitättömiä! Olkootkin sitten bad hairday forever.

vali vali

Maanantain valituspäiväkirja:

Vali vali valitus jatkuu..

Tästä blogistahan on muodostunut mun päiväkirja, vallittelut mun lukijakunnalle että en kirjoita mistään kovin mielenkiintoisesta ja ylipäätänsä kaikki kuvat taitavat koskea vain mua itseäni.. how interesting is that..

Mä olen kipeä!! joka paikkaa särkee ja oon varma että mulla on kuumetta, enkä edes omista pahuksen kuumemittaria! 3 buranan jälkeenkin olo on kuin elävällä kuolleella. ahdistaa, sattuu ja stressaa. Mä vihaan kandivuotta. Miksei mun tietokone omista ominaisuutta joka kirjoittaisi mulle kandin mun puolesta?? En pääse edes yksimielisyyteen itseni kanssa siitä mikä mun aihe on, tyypillistä.. huoh.

Haluan ulkomaille. Aiotaan Hanskan kanssa osallistua vuoden traveller kisaan. Eihän sitä koskaan tiedä milloin onni on suopea. Mun ihokin on niin kalpean valkoinen, että hävettää kulkea ihmisten ilmoilla. Naamavärkki on kuten joku joskus feissarimokissa totesi: kuin ellan ja aleksin biisistä kakkaa lumella (pisamia valkoisella pohjalla).

Huomenna on kyllä pakko päästä pumppiin, meen sinne vaikka pää kainalossa kuumeisena. Se saattaa enteillä sydänkohtausta, mutta jaa.. ainakaan en voi moittia itseäni laiskaksi. Nyt kun oon alottanu tän 8kg laihdutusprosessin. Tekee kyllä mieli suklaakakkua. tai kermakakkua.. tai pelkkää kermaa..kakulla.

Miksi mä en näytä Jessica Bieliltä?

Tiistain valituspäiväkirja:

Ei auta burana, eikä tee taikka kurkkupastilli.. whyyy?? Tälläset hetket on niin vittumaisia kun kukaan ei ole keittämässä mulle kuumaa kaakaota. Paska!

Enkä ees menny sinne pahuksen pumppiin kaikesta uhoamisestani huolimatta..

sunnuntaimasis

Tää taitaa olla eka kerta kun mä en nauti yksinolosta.. ekaa kertaa puoleen vuoteen tunnen oloni jopa melkein yksinäiseksi. Syksy ja pimeys. Kyllähän tää tästä. Olisi aivan mahtavaa kun olisi joku jolle voisi vain soittaa että tuu pitää mulle seuraa myöhään illallakin ja joku jolle kertoa kun on tehnyt typeryyksiä tai itkettää (vaikka en mä kyllä nyt onneksi ole tehnyt mitään erityisen typerää, eikä tässä itkuakaan väännetä). Onneksi mulla on puhelin ja onneksi näitä tilanteita on harvoin. Sunnuntait on tälläsiä, sillon kun ei ole töissä. Liikaa aikaa itselle ja ajatuksille. Ja vaikka mä teinkin kasvonaamion, pitkän kävelylenkin, vuohenjuustokanaa kukkakaalilla ja herkkusienillä ja vaikka mä hain kaikki talvitakkini ullakolta.. niin siltikin tää päivä on kulunut kuolettavan hitaasti. Olisin voinut leipoa, mutta vaarana olisi ollut että mä olisin syönyt kaiken sen sokeri-voi-jauhomössön itse.. joten jätin tekemättä. Itselleen on ihan turha leipoa. Olisin voinut mennä baariin, mutta siellä olisi vain olllut niitä samoja ääliöteekkarin ääliöteekkarikavereita. Eikä mulla edes olisi ollut lakkia mitä laskea. Mun lempikassapoika olis ollu taas töissä.. harmi kun kävin citymarketissa. Syksyt Oulussa on kyllä ihan anuksesta. On niin kylmä, enkä omista takkaa. Villasukkia onneksi löytyy.
Toivottavasti tää olotila kestää vaan päivän, muuten se enteilee finnejä. Voittaisimpa mä ees lotossa.

Ainiin.. ja päivän masentavin osuus: katsoin ekaa kertaa Suomen junior masterchef ohjelmaa ja oikeasti!! Ne lapset osaa tehdä paremmin ruokaa kuin minä, kuka normaali 9v kokkailee tuosta noin vain karamellisoituja pähkinöitä, poronsisäfilepalleroita ja kermaista rapukeittoa??!!! Epäilin vahvasti että olivatko nuo edes ihmisiä...

Haastetta

Olipa kyllä kiva. Sain Tarilta tälläisen haasteen. Jes! Joku haastaa muakin välillä.

"This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised."
1. Each person tagged must post 11 things about themselves. 
2. They must also answer the 11 questions the ' tagger ' has set for them. 
3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag. 
4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post. 
5. These lucky bloggers must then be told. 
6. There's no tag backs."




1. Elämäsi onnellisin hetki?

Apua.. Vaikeaa. Mun elämäni onnellisin hetki on varmasti ollut se kun astuin Hanna-Lenan kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä koneeseen joka veisi meidät Lontoon kautta New Yorkiin. Tuo oli elämäni onnellisin hetki, koska kerrankin elämässäni olin tekemässä jotakin mistä olin haaveillut pitkään ja jotakin vain minua itseäni varten. Tunsin kuin eläisin hetkessä ja vain oman itseni varassa (sekä tuon toisen tontun joka kulki matkassani). Oli kuin olisin saanut siivet unelmilleni ja päästänyt irti kaikesta vanhasta.

2. Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua? Missä haluiaisit nähdä?

Toivoisin että viiden vuoden päästä olen rikas (koska mieheni on miljonääri.. tai itse olen keksinyt 36 tuntisen päivän), seksikäs, hyväkroppainen ja rakastunut. Minun vierelläni seisoisi mies joka rakastaa minua ja näyttää melkein yhtä hyvältä kuin minä. Olen galapagossaarilla  pelastamassa merikilpikonnia tai Intiassa auttamassa naisia ja lapsia. Matkustelen paljon ja parannan maailmaa. Olen tehomuija josta kirjoitetaan lehdissä ja joka nimetään uudeksi äiti teresaksi.

Mutta.. realistisesti.. Näen itseni oravanpyörässä haaveilemassa galapagossaarista.

from google

3. Kissat vai koirat? 

Ehdottomasti kissat! Mun mielestä koirat haisee pahalle ja ne on melkosia ääliöitä ja sotkusia ja kovaäänisiä..

4. Mukavin tapa herätä?

Jonkun vierestä suudelmiin ja silittelyyn.

5. Suurin paheesi?

Ruoka.. Olen kuin Oprah, olen riippuvainen ruoasta ;D. Erityisesti hiilarit.. aah <3

6. Mitä ostit viimeksi?

kaksi riviä lottoa. piimää, läkeroleja, rahkaa.

7. Paras elokuva?

Taru sormusten herrasta.. ja the notebook

from google

8. Inhokki värisi?

oranssi.

9. Haluaisitko muuttaa ulkomailla? Minne?

New York, Lontoo, Tukholma

10. Oletko kontrollifriikki?

No en itseasiassa usko että oon kontrollifriikki.. Mä en vain pidä siitä kun asiat ei mene niinkuin mä tahdon!

11. Elämäsi tärkein ihminen?

Minä itse <3

Mun kysymykset sitten:

1. Onnellisin lapsuusmuisto

2. Millainen oli ensisuudelmasi?

3. Lempiaineesi yläasteella?

4. Kuvaile itseäsi viidellä sanalla

5. Kaunein näkemäsi paikka, kuvaile sitä

6. Oudoin unesi?

7. Jos saisit valita, miten kuolisit ja missä?

8. esikuvasi?

9. hetki jonka tahtoisit kokea uudelleen?

10. Mitä itse ajattelet muiden ihailevan sinussa?

11. haaveammattisi?

Haastan Suvimarian ja Nooran tekemään halutessaan tämän haasteen.

muodonmuutos

kävin eilen kampaajalla. Enkä osannut päättää mitä halua tehdä hiuksilleni, sen verran kuitenkin tiesin että pitkänä haluan pitää. Kampaaja sanoi värikarttojaan tutkittuaan että en ole tumma- enkä vaaleaverikkö vaan jotakin siltä väliltä. Joten hän värjäsi minulle tummanblondit hiukset (ehkä väri voi ammattilaisten keskuudessa olla tummablondi mutta ketä tässä yritetään huijata? Ruskeathan nuo ovat!). Hiusväri tulee kyllä vaalenemaan tuosta hiljalleen. Tykkään kyllä itse. Vähän vaihtelua!

ps. jostakin syystä hiusvärini näyttää aina punertavalta kuvissa vaikka se ei ole sitä lainkaan luonnossa. kummallista

"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin"

Tämä tarina on niin kaunis ja koskettava. Luin äidilleni ääneen otteita siitä ja rupesin itkemään. Kuinka koskettavaa. Äiti kertoi että Pikku Prinssi on yleensä mielletty kirjaksi jonka rakastavaiset antavat toisilleen. Naurattaa ajatus että pitäisi mennä vääntämään draamassa näytelmää tästä kun en voi lukea edes tekstikatkelmia ääneen vollottamatta, hyvin kaunis kirja ja mielestäni jokaisen joka on joskus rakastanut tulisi lukea tämä yleissivistävä teos. En tiedä vielä miten tarina päättyy, mutta toivon siihen onnellista loppua.. vaikkakin kirjoittajalle itselleen loppu ei ehkä ollut kaikista onnellisin; hän katosi 44-vuotiaana, luultavasti syöksyi koneellaan mereen koska tiesi että hän tulisi menettämään lentolupansa.  Hänen vaimoaan pidetään tarinan temperamenttisena ruusun esikuvana. Heidän avioliittonsa oli hyvin myrskyisä kirjailijan jatkuvan matkustelun ja lukuisten syrjähyppyjen vuoksi. Siltikin.. teos kertoo vertauskuvien avulla ihmisten onnen tavoittelusta. Toivon todella että loppu on onnellinen.

Kohtia jotka saavat minut kyyneliin:

"Tunnen tähden, jolla asuu punanaamainen herra. Hän ei ole koskaan hengittänyt kukkasta. Hän ei ole koskaan katsellut tähteä. Hän ei ole koskaan rakastanut ketään. Hän ei ole koskaan tehnyt muuta kuin yhteenlaskuja. Ja koko päivän hän hokee kuten sinä:" Olen vakava mies! Olen tarmokas mies!", ja tämä saa hänet aivan pullistumaan ylpeydestä. Mutta hän ei ole mies, hän on sieni!"

"-Jos joku rakastaa kukkasta, jota ei ole enempää kuin yksi miljoonissa ja taas miljoonissa tähdissä, niin hän voi olla onnellinen, kun saa vain katsella sitä. Hän voi ajatella: "Kukkaseni on täällä jossain..." Mutta jos lammas syö kukan, tuntuu hänestä, kuin kaikki tähdet sammuisivat! ja eikö tämä muka ole tärkeätä!"

"Hän ajatteli lähtevänsä ikuisiksi ajoiksi. Mutta kaikki nämä jokapäiväiset hommat tuntuivat hänestä tänä aamuna ihmeellisen suloisilta. Ja katsellessaan viimeisen kerran kukkaa ja peitellessään sitä lasikuvun alle tuntui hänestä suorastaan siltä, kuin hänen pitäisi itkeä. -Hyvästi, hän sanoi kukalle. Mutta kukka ei vastannut. - Hyvästi, pikku prinssi toisti. Kukka yskäisi. Mutta se ei johtunut vilustumisesta. -Olen ollut tyhmä, se sanoi vihdoin. Pyydän sinulta anteeksi. Koeta olla onnellinen. Pikku prinssiä ihmetytti, ettei kukka moittinut häntä. Hän jäi seisomaan aivan ymmällään lasikupu käsissään. Hän ei ymmärtänyt tätä hiljaista lempeyttä. -Mutta minähän rakastan sinua, sanoi kukka. On minun syyni, jos et ole tiennyt sitä. Ei sillä ole väliä. Mutta sinä olet ollut yhtä tyhmä kuin minä. Koeta olla onnellinen... Jätä rauhaan se lasikupu. En halua sitä enää."


Niin kaunis tarina. Jokaisen pitäisi lukea se! Draamaopettajani oli oikeassa, minulla oli aukko sivistyksessä.

plää plää ja lässynlää

Tekee mieli kirjoittaa mutta en oikeastaan tiedä mistä mä kirjoittaisin.. tai että mitä sanottavaa mulla olisi. Kuhan nyt kirjoitan aikani kuluksi. Kerron ehkä kuulumisiakin, jos jotakuta muka ne sattuvat kiinnostamaan. Draaman sivuaine on alkanut sanotaanko paremmin kuin hyvin: mun ei tarvitse ikinä olla luennoilla sillä opettaja itse juoksee ties minkänäkösissä  kissanristiäisissä ja jättää meidät lukemaan erilaisia lärpäkkeitä, että näyttäisi siltä että muka tehtäisiin jotain. Eipä mua haittaa, jääpä itsellä hieman enemmän aikaa lorvailuun. Draamaope kyllä järkyttyi syvästi kun kerroin että en ole koskaan lukenut pikku prinssiä ja hänen mielestään omistin massiivisen aukon sivistyksessäni. Ne puhuu siellä, että lähdettäisiin exculle lontooseen. Ihan kiva joo, saa vaan nähdä onko tohon lystiin rahaa, monestihan mun on lontooseen pitäny mennä.

Töissä on pyyhkinyt oikeastaan aika hyvin. Saan sopivasti vuoroja kouluuni nähden ja olen kyllä viihtynyt. Työpaikalla tapaa niin paljon erilaista porukkaa, kesällähän minulta pyydettiin puhelinnumeroakin. hah! Leivän tekemisessä olen kyllä edistynyt, enkä jää enää toisten työntekijöiden jalkoihin linjastolla. Jes! huippua. Työkaverit on aivan mahtavia ja jostakin kumman syystä ne jaksaa kuunnella mun juttuja.

Yliopistolla ravaan juomassa teetä myös vapaapäivinäni, noh tuleepahan liikuntaa. Yhtä poikaa pyysin uloskin, mutta sain pakit. eikä edes haitanut, olin vain hemmetin ylpeä itsestäni! Kandia pitäisi muka väsätä, mutta ei tästä taida tulla lasta eikä paskaa.. Oon onnistunut missaamaan joka ikisen kandi-infon tähän mennessä ja järkytyin syvästi kuullessani että mun täytyy oikeasti muka lukea jotakin alan kirjalisuutta! Olin jotenki tuudittautunut siihen, että randomilla valitsisin joistaki kirjoista satunnaisia kohtia ja lätkäisisin niitä  lainausmerkeissä kandintyöhöni.. no ei sitten.

Mulla on kampaaja ylihuomenna.. enkä edes tiedä mitä mä tälle takkutukalleni haluan tehdä. Ehkä annan tukkalääkärille vapaat kädet? Vai olisiko turhan rohkeaa? Salaa haaveilen tummemmasta tukasta, mutta oon tässä parin vuoden sisällä oppinut kuuntelemaan ystävien mielipiteitä ja neuvoja ja ne kaikki on sitä mieltä että vaalea on mun väri. Tumma kuulemma vanhentaa.

Liikunta sitten.. Käyn joka viikko sporttipassilla jumpassa ja ostin MP3-soittimen jotta juostessa olisi jotakin mitä kuunnella. Valitettavasti kuitenkin ostin kaikista halvimman ja paskimman soittimen jonka mukana ei edes tullut käyttöohjeita joten enhän mä osaa tota vehjettä käyttää.. Aika on menyt edelleni!

Noniin.. Nyt sain lätistä tarpeeksi. Hyvää syksyä!

piti vielä pistää kuva siitä mitä tytöt sai meiltä tuliaiseksi New Yorkista. Eikö oo aika hauskat kurkkupastillirasiat? :)