Olemisen sietämätön keveys

Unitauti! Väsyttää, väsyttää ja voisin vain nukkua. Tänään kuitenkin raahauduin keskustaan (hah! aivan kuin olisin kävellyt pitkänkin matkan.. minä siis asun keskustassa) tapaamaan ystäviäni. Herätys puoli kahdeltatoista kymmenen tunnin unien jälkeen tuotti tuskaa, nytkin nukuttaa, enkä ole ollut hereillä kuin vaivaiset seitsemän tuntia! Olisiko syytä huolestua?



Onkohan kukaan koskaan miettinyt, että mitä jos unet ovatkin todellisuutta ja elämä harhaa? Yhtenä yönä näin taas unta, joka tuntui niin todelliselta ja sellaiselta, että olen nähnyt tai kokenut sen ennenkin. Uni oli ahdistava ja pelottava ja herätessäni olin varma, että se on todellisuutta. Olen kuullut, että jos unessa kuolee, niin kuolee oikeastikin? En tiedä pitääkö tämä paikkaansa, mutta jos pitää niin mistä voi tietää kumpi on totta? Itse en ole ikinä kuollut unessa. Ehkä kuitenkin on niin, että unessa kuollessaan herää, ainakin toivon näin.



Äitini kertoi minulle kiinalaisesta (?) sananlaskusta: " Näin unta, että olin perhonen. Vai olinko perhonen joka uneksi olevansa ihminen?"



Koko todellisuus on melko hassua kun ajattelee. Miten tälläinen hassu elämänmuoto on syntynyt koko maailmankaikkeuteen? ja missä ihmeessä tämä maailmankaikkeus sijaitsee? Miten voi olla olemassa?



Aistit kertoo että olen tässä, täällä. Pystyn haistamaan merisuolan ilmassa, maistamaan ällöttävän makuista vesimelonisoodaa ja kuulemaan kaupungista kumpuavan melun. Ehkä tämä kaikki on totta ja todella olen täällä.



Sampan mukaan ihmisen ongelma on oman olemassaolonsa tiedostaminen. Enkä voi väittää vastaan.

-Jenni