torstai 5. tammikuuta 2012

Sellainen tulevaisuus millainen menneisyys

Elämä on pelottavaa aina välillä. Olen pelännyt elämistä jo 3 vuotta. Elämän pelko on oikeastaan aika hassu asia, sillä siksihän me täällä olemme, jotta eläisimme. Mitä siis pelkään?

Elämänpelkoni ilmenee kuoleman pelkona ja kuoleman pelko luulosairautena. En pelkää kuolemista. Kuolema pelottaa siksi, että en tiedä mihin se johtaa, vai johtaako mihinkään? Minun mieleni ei kykene hyväksymään sitä tosiasiaa, että synnymme kuolemaan. Mitä järkeä?

Ihmisen aivot ovat verrastettavissa universumiin. Ajatukset eivät lopu mihinkään ja mitä pidemmälle ajattelee, sitä selvemmin näkee, ettei missään ole mitään järkeä.

Photobucket

Elämä on kohtuullisen lyhyt ja jos itse saisin päättää, viettäisin sen nauttien joka hetkestä. Totuushan on se, että minä saan päättää. Miksi siis opiskelen väärällä alalla vaikka ajatuskin siitä, että joskus tekisin sitä työkseni kuvottaa minua suunnattomasti? Miksi tuhlaan elämäni parhaimmat vuodet potien ahdistusta vääristä valinnoistani?

Tuntuu kuin olisin lukinnut itseni pieneen metallihäkkiin, enkä kykene enää avaamaan häkin ovea. Olen ottanut liian ison opintolainan ja vuosi jäljellä, että näkisin alan vaihdon kannattavaksi. Mielessäni on salaa myös kytenyt halu lähteä vaihtoon, mutta se pitkittäisi opiskelujani luultavasti puolella vuodella. Mitä siis teen?

Photobucket

Toivon vain, että tulevaisuudessa löydän itseni elämästä sitä elämää mitä haluan. Päätökset pitäisi tehdä nyt tuon tulevaisuuden saavuttamiseksi.

Photobucket

Ripaus onnea matkan varrella on aina hyväksi. Tänään lottosinkin tämä Ranialta saatu Felix Felicis kaulassani. ;)

-Jenni

3 kommenttia:

Hei mähän lennän kirjoitti...

Elämä on illuusiota, me ollaan ihmismuodossa niin rajoittuneita että me luodaan oma todellisuus (yleensä se luotu todellisuus on täynnä ongelmia ja stressiä). Ehkä. Tuli vaan mieleen..

Rania kirjoitti...

Ideat, unelmat ja mitä elämässä toivoo tarvitsee aikaa. Anna ajalle aikaa luoda sun tuelvaisuus :)

Minäkin olen ollut metallihäkissä. Olen jo "aika vanha", mut en enää välitä siitä että olisin liian myöhässä muuttamaan tuleivaisuuttani. Elään nyt ja teen mitä teen. Tulevaisuus muotoutuu ja vaihtuu koko ajan!

Minun valokuvauskoulussa oli 70-vuotias nainen. Ei ole koskaan liian myöhäistä opiskella jotakin muuta!

Jenni kirjoitti...

Kiitos Rania :) Oot ihan oikeassa, tuo helpotti :)