The weeping woman

Picasso: The Weeping woman

Mä törmään siihen kaikkialla, ihankuin se pistäisi minut kohtaamaan itsensä yhä uudelleen ja uudelleen. Pakottaen minut luopumaan naurusta ja hetken ilosta ja muistamaan taas se vääryys. Kohtaamaan se silmästä silmään kuin taistelukentällä. Miä nauran sille kovaan ääneen ja syvältä vatsanpohjasta, mutta se muuttaa nauruni itkuksi, jolloin kuulostan hysteeriseltä apinalta. Onhan tilanne aivan absurdi!

Tänään se kohtasi minut silmästä silmään kuvaamataidon luennoilla. Kohtasin itseni, sen osan minusta joka suree, joka ei tahtoisi, ei osaa päästää irti. Katsoin maalausta ja tunsin pahaa oloa. Mielestäni kuvan nainen näytti sairaalta, surulliselta ja pelokkaalta. Aivan kuin hän ei saisi ääntään kuuluviin ja pelkäisi värien katoavan hänestä. Että hänestä tulee, näkymätön. Ajatus saa hänet sairaaksi.

Opettajamme kertoi maalauksen esittävän yhtä Picasson naisista. Hänen rakastettuaan, jonka hän jätti toisen naisen vuoksi. Nainen itkee menetettyä rakkauttaan, vastarakkauden puutetta ja hylkäystä.

 Nainen on Dora Maar. 

Hän sairastui rakkauteen ja menetettyään sen, sai maksaa siitä kovan hinnan. Hän joutui hullujen huoneelle, joutuen syömään mielialalääkkeitä, sillä ei voinut lopettaa lohdutonta itkuaan. Lopuksi opettaja kysyi kuka voi samaistua kuvan naiseen, vain kolme kättä nousi ylös. Minä olin yksi heistä. Tuo kuva olen minä.

Mitä Picassoon tulee, pidän häntä sairaana narsistisena paskiaisena.

-Jenni