sunnuntaimasis

Tää taitaa olla eka kerta kun mä en nauti yksinolosta.. ekaa kertaa puoleen vuoteen tunnen oloni jopa melkein yksinäiseksi. Syksy ja pimeys. Kyllähän tää tästä. Olisi aivan mahtavaa kun olisi joku jolle voisi vain soittaa että tuu pitää mulle seuraa myöhään illallakin ja joku jolle kertoa kun on tehnyt typeryyksiä tai itkettää (vaikka en mä kyllä nyt onneksi ole tehnyt mitään erityisen typerää, eikä tässä itkuakaan väännetä). Onneksi mulla on puhelin ja onneksi näitä tilanteita on harvoin. Sunnuntait on tälläsiä, sillon kun ei ole töissä. Liikaa aikaa itselle ja ajatuksille. Ja vaikka mä teinkin kasvonaamion, pitkän kävelylenkin, vuohenjuustokanaa kukkakaalilla ja herkkusienillä ja vaikka mä hain kaikki talvitakkini ullakolta.. niin siltikin tää päivä on kulunut kuolettavan hitaasti. Olisin voinut leipoa, mutta vaarana olisi ollut että mä olisin syönyt kaiken sen sokeri-voi-jauhomössön itse.. joten jätin tekemättä. Itselleen on ihan turha leipoa. Olisin voinut mennä baariin, mutta siellä olisi vain olllut niitä samoja ääliöteekkarin ääliöteekkarikavereita. Eikä mulla edes olisi ollut lakkia mitä laskea. Mun lempikassapoika olis ollu taas töissä.. harmi kun kävin citymarketissa. Syksyt Oulussa on kyllä ihan anuksesta. On niin kylmä, enkä omista takkaa. Villasukkia onneksi löytyy.
Toivottavasti tää olotila kestää vaan päivän, muuten se enteilee finnejä. Voittaisimpa mä ees lotossa.

Ainiin.. ja päivän masentavin osuus: katsoin ekaa kertaa Suomen junior masterchef ohjelmaa ja oikeasti!! Ne lapset osaa tehdä paremmin ruokaa kuin minä, kuka normaali 9v kokkailee tuosta noin vain karamellisoituja pähkinöitä, poronsisäfilepalleroita ja kermaista rapukeittoa??!!! Epäilin vahvasti että olivatko nuo edes ihmisiä...