Tekee mieli kirjoittaa.. Tuli yhtäkkiä vain niin kova ikävä ihmistä jota ajattelin etten koskaan ikävöisi. Koska eihän hän koskaan merkinnyt minulle kovinkaan paljoa?
Kuitenkin kuvia katsellessa palaan monta vuotta taaksepäin. Hän oli niin herttainen ja lämmin. Avoin ja kannustava. Antoi paljon ja otti vähän itselleen.
Miksi ikävöin ihmistä jota tuskin tunsin? Olen kuitenkin niin tavattoman surullinen hänen puolestaan ja kaikkien niiden jotka hänet menettivät.
Miksi ihminen tekee itsemurhan? Varsinkin nuorena, parikymppisenä.. kun koko maailma on yhä avoin ja elämä vasta edessä. Onko rakkaus itseään kohtaan silloin loppunut?
Entäpä kaikki muut.. he jäävät yksin rakkautensa kanssa.
Tämä on tutkimusmatkani maailmassani. Mielikuvitukseni ja ajatukseni. Oma matkani elämässä ihmeellisessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti