lauantai 29. joulukuuta 2012

I got to run run run away!

Minulla on rakastaja joka pitää minun rääkkäämisestäni, se nauttii kun lihakseni alkavat huutaa hoosiannaa ja kun sykkeeni nousee pilviin. Rakastajani rakastaa laittaa minut koville, haastaa minut yhä raskaimpiin ja raskaimpiin otteluihin ja juoksemaan aina vain kauemas ja kovempaa. Rakastajani nimi on kuntosali. 

En edelleenkään  usko endorfiineihin. Uskon itsensä voittamisen tunteeseen ja siihen kun juoksee ahdistusta ja pahaa oloa karkuun. Juostessani tunnen eläväni ja korvissa soiva musiikkini saa minut ajoittain juoksemaan raivosta ja toisinaan näyttämisen halusta. Maailmassani on vain minä, musiikki ja määränpäätön matka (hah. kun juoksumatolla juoksee ;D)

En ole kahdeksaan kuukauteen saanut yhtäkään paniikkikohtausta. 

Maailmassani soi:

Meillä on maailma ja tuulet sen
Sinulle laulan ja sinä kuulet sen
Ja kuitenkin lähelläsi tuskin uskallan hengittää
Vaikka vuoksesi myrkkyä joisin voisin karhuja kengittää

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö

Maailma on kaunis vaikka tiedä en
Tiedätkö sinä mitä tarvitsen
Tunnen olevani lähelläsi vaikka kaukana oisinkin
Sen sinulle kertoisin, jos oisit minun ehkä voisinkin

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö
Ja kun herään yöllä yksin nimeäsi huutaen
Tiedän mikään ei palaa ennalleen

Maailmassa minne meen
Mitä siellä ilman sinua teen
Jonain päivänä kamppaillen pelkoni sokaisen
Sydän rinnassa pamppaillen tulen luoksesi tokaisen

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö
Ja kun herään yöllä yksin nimeäsi huutaen
Tiedän mikään ei palaa ennalleen







tässä oli hypetystä siitä, miltä liikunta tuntuu!

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

joulun kuvat

Olen liian laiska nyt kirjoittamaan joulusta. Kello on kolme yöllä ja olen sekoittanut unirytmini. Joulu oli ja meni perinteisen kaavan mukaan. Pukki toi minulle parit lahjatkin, eli on sitä oltu kilttinäkin. On syöty, juotu, pelailtu, käyty hautuumaalla ja syöty vähän lisää. Elokuviakin on katsottu.  Nyt pitäisi näiden pyhien jälkeen paneutua kandiinkin, mutta ei jostakin syystä inspaa? 



Hiemanko ollaan aneemisia flegmaatikkoja?







lauantai 22. joulukuuta 2012

ruokakuvia

Ruokakuvia, koska olen kerrankin nähnyt vaivaa vain itseäni varten ruoanlaitossa. Normaalisti syön mikroruokaa tai muita valmiseineksiä koska olen liian laiska kokkaillakseni vain itselleni. Mutta nam nam, nämä herkut kyllä maistuivat!


lettuja kermavaahdolla, banaanilla, mustikoilla ja mustikkasiirapilla.


maustamatonta kivennäisvettä sitruunamehulla ja sitruunaviipaleella


pekoni-kanttarelli-aurinkokuivattutomaatti-pastaa tuoreella rosmariinilla ja chilillä, sipulilla ja valkosipulilla, raastetulla sitruunankuorella ja parmesanilla. Päällä basilikanlehtiä.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

pink eye


Hahahaa.. Oliko pikkasen seksikäs olo tänään herätessä? Silmään sattuu :(:( 


En ole kuitenkaan saanut turpaani, silmäluomen tulehdus kyseessä. jeejee, toivottavasti oon asiakaspalvelukuosissa lauantaina!

tiistai 18. joulukuuta 2012

tuikkikaa oi joulun tähtöset

Oisko se joulu tulossa?.. Valitettavasti kyllä! Ei ole kyllä yhtään semmonen joulufiilis, mistä lie johtuu. Kämppää olen laitellut kuntoon Jyrkin ja äidin avustuksella ja tänään kokosin valkean joulukuuseni jonka tungin nurkkaan pois jaloista (ei se olisi muualle mahtunutkaan ja vie tälläkin hetkellä asuinpinta-alaani ehkä sen neliömetrin verran.) Lomasta ei oikeastaan ole tietoakaan, sillä kandinpaskani kolkuttelee takaraivossa... ja töitäkin teen hieman sivussa. Aatonaattona levitetään työkaverini kanssa joulumieltä leipälinjastolla :) ja uudenvuodenaattonakin olen ihastuttamassa sitten asiakkaita.. hyvä niin koska mitäpä sitä yksinäisellä ihmisellä muita suunnitelmia olisikaan. juoda itsensä humalaan yksin kotonaan? Ei vaiskaan.. Tällähetkellä uuniperunoita odottelen uunista ja silläaikaa tänne rustailen liibalaabaa. 

Miksi muuten, joka ikinen kerta kun olen menossa ostamaan joululahjoja, tulen ostaneeksi paljon juttuja mutta vain itselleni.. haha, se on niin kivaa ostaa itselleen joululahjoja. Tähän mennessä olen ostanut itselleni kengät, pipon, mekon, paidan, kynsilakkaa, taulukoukkuja, syötävää, kookosöljyä, kasvorasvoja ja naamanpuhdistusaineita.... joo. Kyllähän tässä vielä kerkiää lahjoja hankkia. Ei stressiä. 










perjantai 14. joulukuuta 2012

kännitarina osa 2

Jos viime kerran kun pumppasin itseeni ainetta nimeltä alkoholi, sain aikaan surullisen kännitarinan niin eilen oli sitten aivan päinvastoin. Häpeähän siitä jäi käteen jälkikäteen, mutta se on elämää ja itselleen on pystyttävä nauramaan. Pakko todeta heti alkuun, että en ole ikinä onnistunut olemaan näin edesvastuuton viinien kanssa, mutta ei se menoa haitannut vaikka välillä pitikin käydä puhumassa norjaa. Se siitä, nyt kun ollaan päästy nolon tarinani ytimeen niin eiköhän jatketa ja ystäville tiedoksi, en aio tehdä tästä tekstistä mitään häpeäpaalua joten voitte turvallisin mielin jatkaa lukemista.

Pidettiin siis ihanimpien ystävieni kesken pikkujoulut (tietenkin yksi tonttu kittasi omalla tahollaan olutta vähän isommissa mestoissa sillävälin..). Ilta alkoi mukavalla meiningillä, olimme Suvin luona alkuillasta maistelemassa valkoviiniglögiä ja vaihtamassa paketteja. Jokainen oli tuonut yhden viiden euron paketin ja ne arvottiin sitten meidän kesken. Omasta paketistani paljastui mandariinin tuoksuinen bodyshopin huulirasva. Kun glögi oli juotu siirryimme tuomaani valkoviiniin.. kun se oli juotu lähdimme toreroon syömään jonne olimme tehneet pöytävarauksen. 

Torerossa tilasimme kaksi pulloa viiniä, hyviä ruokia ja tapaksia. Tarjoilija oli Suvin tuttuja ja hän tarjosi meille kahvidrinkit?.. Jälkiruoan jälkeen otimme vielä coctailit ja valomerkin tullessa nousimme pöydästämme kohti Kaarlea. Nouseminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi ja heti ulos päästyämme minulle iski hieman huono olo. Kaarlessa ei meidän saavuttua ollut vielä ketään paikalla ja valtasimme tyhjän tanssilattian ja toivoimme tiskijukalta Gangnam stylea, moovit oli kyllä jokaisella hallussa. Hansku opetti minulle valotikkutanssin ja kävimme ostamassa itsellemme valotikut ja sitten vedettiin valoshow. Baarimikotkin tuijotti suut ammollaan tätä hyvin eriskummallista tanssia.

Hanska kävi heittämässä hyvää läppää myös eräille teekkareille, siinä sitten naurettiin vatsat kippuralla. Koko illan menon voisi oikeastaan tiivistää sanoihin "keski-ikäiset naiset pikkujoulu-risteilyllä ruotsinlaivalla".... sellasta se meno taisi kaikessa hävettävyydessään olla. No tulipa taas jälleen kerran todettua että on vaan parempi pysyä limpparissa vaikka hauskaa olikin koko rahan edestä. Enpä muista koska viimeksi olisin nauranut ja nauttinut niin paljon.

Kotiin päästyäni meinasin sammua suihkuun ja istuma-ammeesta noustessani olin repiä suihkuverhon mukanani. No niin.. ehkä tämä tarina huvittaa teitä yhtä paljon kuin minua, tai vastaavasti hävettää, mutta ainakin se on nyt lyhykäisyydessään painettu muistiin. Kotiin lähdin onneksi hyvissä ajoin yhdeltä, ettei tarvinnut enempää nolata itseäni ja muita. Luulen että yksi syy sille miksi ilta oli niin hauska kaikessa hassuudessaan oli varmasti se, että kerrankin keskityin vain itseeni ja ystäviini enkä hyvännäköisiin miehiin ympärilläni, sillä olen  vihdoin tullut siihen lopputulokseen että en tule löytämään unelmieni prinssiä luultavasti vuosiin.. vuosikymmeniin. Persoonani on yksinkertaisesti liian iso pala purtavaksi kaikille kaksilahkeisille. En ole hiljainen, salaperäinen tai äärimmäisen naisellinen. Minulta itseasiassa puuttuvat kaikki ne piirteet jota miehet naisissa arvostavat. Enkä ehkä kuitenkaan vaihtaisi yhtäkään piirrettäni pois, minä olen minä kaikessa räiskyvyydessäni ja äänekkyydessäni. Olen naurua, iloa, hyväsydämisyyttä, avoimuutta ja rohkeutta, niin äärimmilleen vedettyinä että niitä voisi kutsua negatiivisiksi piirteiksi. Enkä oikeastaan haluakaan ketään joka ei pidä minusta minuna.










keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Suosikkiblogeja


Olen hieman otettu kun saan aika-ajoin tällaisia päiväni piristyksiä. Sain peikkotytöltä blogihaasteen jonka tarkoituksena on esitellä viisi blogia joilla on alle 200 lukijaa ja kuinka suuri kunnia onkaan tulla valituksi tämmöiseen haasteeseen. :) Kiitos siitä!

Peikkotytön blogia Neiti takkutukka, kompuroiva raitasukka <voit käydä kurkkaamassa klikkaamalla



1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.



Itse olen melko laiska blogien lukija ja luen oikeastaan vain niiden blogeja jotka tunnen tai tiedän henkilökohtaisesti. Tässä siis tulee:


Tännkjuu!

perjantai 30. marraskuuta 2012

kouluprojekti

Mulla on ollut kamala kiire kokoaika kaikkien kouluhommien kanssa. Tää viikko oli ehdottomasti syksyn rankin, mutta oli se omalta osaltaan myös antoisin. Oltiin kolmena päivänä kahdella eri ala-asteella tekemässä työpajateatteria kiusaamisesta. Tarkoituksenamme oli siis puuttua koulukiusaamiseen ja meidän kohderyhmämme olivat 1.-2.luokkalaiset. Teemana oli tontut. En jaksa kokonaisuudessaan selittää mitä työpajateatteri tarkoittaa, mutta kyse ei ole näytelmästä vaan osallistavasta teatterista. Lapset olivat siis apureitamme ja ohjaajiamme, sekä ajoittain toimivat myös näyttelijöinä. Yhdessä teimme kiusaamista koskevan näytelmämme hieman paremmaksi. Näytelmässämme lapsia ehkä eniten järkytti Tiuku-tontun teippaaminen tuoliin. Oma roolini oli näytellä tonttua joka ei varsinaisesti osallistu kiusaamiseen mutta ei tee myöskään mitään sen lopettamiseksi, eli olin hiljainen  hyväksyjä.

Kuvassa vasemmalta: Mestari-tonttu, Tiuku-tonttu, Lanttu-tonttu, Patti-tonttu, Saunis-tonttu (aka saunatonttu) ja älyttömän taitava jokerimme.


Tässä vielä yksi keskustelu jonka kävin erään lapsen kanssa:

Lapsi: "Miksi sulla on noin punaset posket?"
Minä: "No siks ku mä oon tonttu"
Lapsi: "Ai ootsä ihan oikea tonttu??"
Minä: "Joo. Sillon kun mulla on tämä tonttulakki päässä ni mä olen ihan oikea tonttu, mutta muuten mä olen ihan vain Jenni."
Lapsi kuiskaten: "Laita se lakki päähän!"

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Vuoden ekat pikkujoulut

Vietettiin vuoden ensimmäisiä pikkujouluja opiskelijaporukan kesken Kirsillä. Pikkujoulut toteutuivat nyyttärihengessä ja jokainen toi jotakin syötävää, itse vein jouluomenalimpparia ja haribon karkkeja. Oli kyllä hauskaa viettää aikaa porukassa jossa ei tavallisesti sitä kovinkaan paljoa tee. Tutustuin myös muiden "luokkien" opiskelijoihin ja juttua riitti. Leikittiin hauskoja leikkejä, sekä vain tapamme mukaan pälisimme ja söimme. Ruokaa oli taas niin paljon että sillä olisi voinut ruokkia etiopialaiset. Kymmenen aikaan illalla siirryimme torinrantaan ihailemaan ilotulitusta ja sieltä sitten lähdimme epätoivoisina etsimään kapakkaa jonne mahtuisi 15 henkeä.. eipähän löytynyt kovin helposti, melkein kuin  olisi mallasaproa suorittanut (ilman sitä juomista), sillä niin moneen paikkaan astelimme sisälle vain todetaksemme ettemme mahdu sinne. Viimein siirryimme vanhalle paloasemalle jossa oli Bossa Nova-ilta. Siellä viihdyinkin yhteen asti yöllä ja törmäsin ihanaan työkaveriini Tuomakseenkin jonka kanssa lörpöttelimme pari tuntia niitä näitä. Oli kyllä hauskaa :)










lauantai 24. marraskuuta 2012

pari lisäkuvaa sitseiltä

Nämä kuvat on puhtaasti varastettu osoitteesta: http://prosessikilta.kuvat.fi/kuvat/2012/Antiikkisitsit/Kalle+H./  ja ovat kaikki siis tämän Kalle Hn ottamia luulisin.


kuva: Kalle H
Kuva: Kalle H
Kuva: Kalle H
Kuva: Kalle H
Otin siis vain kuvat joissa esiiinnyn itse, kuten voitte huomata niin viimeisessäkin kuvassaposeeraan taustapiruna. lol

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

surullinen kännitarina

Nyt seuraa surkuhupaisaa humalatarinaa eiliseltä :D lol. Pirre pyysi kertomaan kaiken, joten tässä tulee:

Olin eilen kone-prose-lastari-sitseillä, joiden teemana oli Toogabileet. Olen aiemmin ollut vain vuosijuhlasitseillä joten oli tämä aika uusi juttu mullekin. Sitsit alkoivat mukavissa merkeissä, olihan se aika huvittavaa kun oikealla puolellani istui  konekillan puheenjohtaja aikuisten vaipoissa esittäen Cupidoa (plaseeraushan meni tyttö-poika-tyttö-sydeemillä). Illan mittaan laulettiin, puhuttiin, laulettiin, juotiin, syötiin kylmää ruokaa (jotakin unirestan spagetttilihavuokaa), laulettiin ja juotiin. Oikealla puolellani istunut Cupido humaltui siihen malliin, että heittäytyi villiksi ja alkoi jakaa rakkautta niin innolla että muksahti pian pöydällemme niin, että pöytä taipui siten, että juomamme ja ruokamme valuivat lattialle. Söpöt tarjoilija-fuksipojat siivosivat sotkut ripeästi ja Cupido vietiin syrjään sohvalle nukkumaan päätään selväksi spagetit takapuolessaan, näyttäen siltä että vaippa oli falskannut. Olihan se huvittavaa. Onneksi tilaisuus oli täynnä lastentarhanopettaja-opiskelijoita, joten eiköhän hän jostakin löytänyt vaipanvaihtajan itselleen. 

Juomia oli jatkuvasti tarjolla ja hyvännäköinen tarjoilijapoika piti huolen, että kossu ei kenenkään snapsilasista loppunut, jäynänkin he meille tekivät ja yhdessä välissä lasissamme oli viinan sijasta vettä. Mikä oli ihan hyvä veto. Humalatilaa tuli hankittua niin lahjakkaasti, että viiden tunnin jälkeen naurut ja hymyt alkoivat minun osaltani hyytyä. Oli minulla siellä ihastuskin, mutta harmikseni huomasin hänen tulevan turhankin hyvin juttuun erään meidän opiskelijan kanssa, poikahan oli saanut Cupidon nuolesta kahdesti.. minua Amorin nuoli ei valitettavasti tavoittanut... joten  päätin lähteä kotiin kun kaverinikin olivat kadonneet. Tilasin taksin ja sitä odotellessani tarjoilijapoika tuli luokseni juttelemaan, sääli että hän oli pikkuveljeni ikäinen :D ei käynyt nyt kyllä flaksi näissä bileissä, mutta joo. Taksista jouduin maksamaan 20e!!!!!!!! (vitutti kun tajusin jälkeenpäin, että perkele..Tuohon aikaan olisi kulkenut bussejakin ja minähän omistan bussikortin) Vaikka yritinkin ruinata opiskelija-alennusta. Kotona laskuhumalani saavutti huippunsa ja sain angsti-itkukohtauksen ja soitin ystävälleni Suvimarialle. Hän kuunteli minua vaikka sanoistani ei nenän tukkoisuuden vuoksi saanutkaan enää selvää ja vakuuttelujani siitä että en ole edes humalssa.. Enpä, puhelu päättyi siihen kun pohdin pyyhe päälläni, että kävinkö suihkussa?? Mitään muistikuvia tapahtuneesta ei ollut, mutta kaikki merkit viittasivat minun käyneen suihkussa. Hahha.. kamalaa, lähimuistini oli siis kadonnut täysin. Yöllä heräsin hirveään kipuun jaloissani ja siihen etten kyennyt liikuttamaan niitä.. Aamulla en enää muistanut oliko kyseessä uni vai olivatko jalkani olleet jonkun puutumisen vallassa yöllä. Aamulla aikaisin nousin sitten reippaana tyttönä luennolle pitämään luonnontieteiden-esitelmää äänestä. Pakko siis todeta että ehkä sitsit eivät ole ihan ne mun juttu. Nyt ymmärrän miksi suurin osa teekkareista on alkoholisteja.. tai tulevia sellaisia.

ps. Pirre, skypetellään sitten joku päivä! :)








ja vielä höpötysvideo ennen sitsejä: