Sanojen voima

Olen luonteeltani optimismiin pyrkivä pessimisti. Toivon aina kaikesta parasta, mutta odotan pahinta. Tänä aamuna tuntui kuin olisin herännyt ruusunpunaiset lasit silmilläni, ehkä Sampalla oli jotakin tekemistä tämän kanssa, sillä hän herätti minut sanoin:" Katso, Auringonjumalakin iloitsee tervehtymisestäsi!" Tosiaan, viereistä kerrostaloa valaisi kirkas kellertävä valo, eikä olo ollut läheskään enää niin nuhainen kuin se oli ollut eilen. Olin voittanut!

Olen oppinut parin päivän aikana jotakin ja tämä oppimiseen johtaminen tuli yllättävältä taholta. Olin nimittäin raahautunut torstai aamuna luennoille, vaikka olinkin 99,9% varma että tukehdun päivän aikana räkääni. Kannatti kuitenkin mennä, sillä opin jotakin sanojen vaikutuksesta, siitä kuinka ne voivat kääntää negatiivisuuden positiivisuudeksi. En tiedä oliko se sen oppitunnin perimmäinen tarkoitus, mutta niin siinä minulle kuitenkin kävi, että se muodostui kaikista merkityksellisimmäksi.

Aluksi saimme tehtäväksemme kirjoittaa kymmenessä minuutissa tajunnan virtaa - tyylillä tekstiä, jonka aloitus olisi: "Heräsin tänä aamuna ja minua katsoi peilistä..." itse jatkoin tarinaa näin: .."painajaismainen todellisuus: tukka kuin harakan pylly, nenä yhtä punainen kuin vasta viipaloitu tomaatti ja silmät olivat väsyneet kuin kuuden lapsen äidillä. Näky ei ollut mukava ja toivoin, että olisin voinut palata uneeni ja vaihtaa todellisuuksia tämän terveen rinnakkaistodellisuuden minäni kanssa. Toivoin meikin auttavan, mutta se pystyi hädin tuskin peittämäänn väsymyksen merkkini saati sitten punaista nenääni. Hittoon tämä päivä! Kävi hieman jopa sääliksi peilikuvajaistani, joka epäonnekseen oli sairastunut yhtäaikaa kanssani, miksei se irvikuvajaiseni olisi voinut kerrankin valehdella ja vääristää todellisuutta? Miksi sen piti aina olla niin saakelin rehellinen ja pilata päiväni heti aamusta? Luovutan, ehkä unimaailmani minä on halukas vaihtamaan paikkoja kanssani koulun jälkeen kun pääsen päiväunille..". Sanomattakin lienee selvää, että päiväni ei ollut hyvä ja varaukseni varsin negatiivinen.

Kaikki kuitenkin muuttui kun kirjoitimme paperille viisi positiivista sanaa ja viisi negatiivista, tämän jälkeen tehtäväksemme tuli yhdistää näistä lauseita. Minun lauseistani tuli tällaisia: "Flunssassa ollessani, teen juonti helpottaa.", "Hintavien kirpputorienkin kiertely on mukavaa ystävien kesken", "Lämmin kylpy auttaa kylmyyteen", "Pulkkamäki on keino purkaa vihaa", "Tyhjä pankkitili motivoi laittamaan rahaa villasukan varteen". Miten olikaan mahdollista, että noista negatiivista sanoista "flunssa, kylmyys, viha, hintavat kirpputorit, tyhjä pankkitili" sai yhtäkkiä noin positiivisia lauseita vain lisäämäällä niiden rinnalle myönteisiä sanoja? Tästä lähin aionkin ajatella kielteiset asiat positiivisuuden satamassa, ehkä näin saan harmaankin päivän näyttämään valoisalta.














-Jenni

NAKED!

NAPANUORA!


UNIVERSUMI!


TAAKKA!


KULUTUS!


AITOUS!


IHMINEN!


SOKEA!



ÄÄNI!


-JENNI

maailmanlopun teoria

Sen täytyy olla jonkinnäköinen kirjoittamaton laki, että loman sattuessa kohdalle sitä sairastuu. Harjoitteluni tuli vihdoin päätökseen sanoin "Hyvin meni :)" sen enempää kehumatta tai haukkumatta, aloitin viiden päivän lomani erityisen epämukavalla kurkkukivulla ja äänen menetyksellä. Äitini pystyi löytämään tästäkin harmista jonkinmoisen psykologisen merkityksen siitä, että "et saa ääntäsi kuulumaan, tukahduttaminen". Sen sijaan, että rupeaisin lausumaan mitä syvimpiä ajatuksiani ja heittelehtiviä tunteitani ääneen, tyydyn juomaan litran mukistani muki tolkulla teetä ja imemään kieli ruvella kurkkupastilleja. Ehkäpä se tästä!

Jos yritetään tarkastella kipeytymisen valoisampaa puolta, tullaan siihen että tämä on loistavaa aikaa lukemiselle, täykkäreiden katselulle ja mörökölli-lookin luomiselle kun kaikki aika menisi muutenkin sisätiloissa olemiselle. Olen siis tyytynyt jättämään elämisen muille ja keskittynyt seuraamaan sivusta muiden mitä mielenkiintoisempia tarinoita ja suhdekiemuroita.








Olen aikani kuluksi myös luonut oman maailmanlopun teoriani. Kuulemani mukaan, planeetat ovat kaikki samassa linjassa tuona Mayojen kalenterinlopun päivänä. Ainoa asia mikä pitää planeetat niiden kiertoradoillaan on auringon vetovoima, mutta entä kun kaikki pallot ovat samalla linjalla ja jokaisella planeetalla on oma vetovoimansa? Tällöin omassa lopun teoriassani tapahtuu niin kutsuttu köydenveto-efekti. Mars ja kaikki sen takana olevat planeetat kiskovat vetovoimallaan ns. poispäin auringosta ja aurinko puolestaan itseensä päin, joten tästä johtuen maapallo plumpsahtaa pois omalta raiteeltaan aiheuttaen sekasortoa ja ihmiskunnan kuolemista olosuhteiden muuttuessa niin nopeasti. Äitini lohdutti minua sanomalla, että todennäköisempää on että planeettojen suuri voima aiheuttaa sen, että tulee räjähdys jonka seurauksena planeettojen ja auringon tilalle syntyy supermassiivinen aurinko tai kenties musta-aukko. Tätä odotellessa!

-Jenni

FOOD!

Mulla on aina ollut turhankin hyvä suhde ruokaan. Vauvana mussuttelin mansikoita sillä vauhdilla, ettei äitini ehtinyt edes vihreää lehtiosaa napata pois. Nykyäänkin ruoka maistuu ja kaikki mitä voi pureskella menee kyllä alas -lukuunottamatta mereneläviä.

Uutenavuotena on tapana tehdä ne jokavuotiset lupaukset siitä, että tänä vuonna laihdun/syön terveellisesti / liikun säännöllisesti ja plaaplaa. Itse en ole moisia lupauksia tehnyt, enkä tee. Syön sillon kun huvittaa ja niin paljon kuin napa vetää, sillä elämä on liian lyhyt kalorien laskemiseen. Ja mitä siihen laihduttamiseen tulee, olen päättänyt laihtua ajatuksen voimalla.. placebovaikutus on yllättävän voimakas yleensä.

Ruokaa on tullut tälläkin viikolla mussuteltua jos jonkin moista. Lähinnä olen elänyt mikro- ja valmisruoalla. Olen liian laiska käydäkseni kaupassa (huom! liikkumisenkaan suhteen en ole tehnyt lupauksia).. Kuulun kuitenkin niihin onnekkaisiin, joiden avopuoliso osaa kokata. Samppa on innostunut sandwitch-leivistä ja ilokseni olen saanut toimia koemaistajana näille herkuille.

Päivisin olen kuluttanut aikaani täykkäreitä tuijottamalla ja mussuttamalla jotakin donitsin tapaista. Ehkä alan pikkuhiljaa muistuttaa Homer Simpsonia ja saan roolin elokuvasta, sittenkun animaatiosta tehdään aidoilla ihmisillä kuvattu versio.









Ainoa lupaus jonka olen nyt tulevalle vuodelle tehnyt, on nauttia elämästä! Ja sitä minä todellakin aion tehdä.

-Jenni

Huomenta. Onni on olemassa

Mul on ollu aika mahtava päivä, vaikka mitään varsin erikoista ei olekaan sattunut.

Harjoittelussani menee suhteellisen hyvin, vaikka vähän tylsähköä onkin. Olen kuitenkin tutustunut todella kivoihin tyyppeihin siellä.



Harjoittelusta tultuani olin täysin valmistautunut polkaisemaan yliopistolle piano-tunneille, eikä oikeastaan yhtään hotsittanut. Kännystäni oli loppunut akku ja kun pistin sen seinään, niin mitäs ihanaa sinne viesteihin pamahtaa? "Hei, Olen kipeä, enkä pidä tänään pianotunteja" Jes. eipä tuo hirveästi haitannut, toivottavasti ope paranee pian.



Seuraava tekstari oli sitten lähes yhtä kiva. Se tuli kirjastosta "Voitte noutaa varauksenne". Mahtavaa!



Kaupungilla ollessani poikkesin ruokakauppaan ostamaan evästä huomiselle. Katselin omenoita ja parisen metrin päässä seisoi hyvännäköinen ulkomaalaistaustainen poika joka hymyili minulle ja kysyi pidänkö omenoista. Hän kehui ulkonäköäni ja vaatetustani ja kyseli mahdanko olla suomalainen. Poika oli todella herttainen ja jopa kätteli minua esittäytyen Davidiksi. David kyllä liukeni paikalla yhtä nopeasti kuin oli siihen tullutkin kun sai kuulla seurustelustani. Nojaa, ainakin se piristi päivääni!



Kotiin tullessani olin nälissäni, mutta liian laiska laittakseni ruokaa itselleni. Sampero tulikin hetken päästä kotiin mukanaan kauppakassi ja kielsi minua tulemasta keittiöön. Tottelin ja pian edessäni oli äärettlömän herkullinen hampurilaisateria ja lasipullollinen kokista! Nam! Liekö herra säikähtänyt sitä että olin niin otettu Davidin jutustelusta, että halusi osoittaa itsekin olevansa melkoinen casanova? En valita! Ruoka oli hyvää ja mies herkullisen näköinen.



Siinä kait se. Vieläkun pääsisin huomenna NRJ:n mysteeriääneestä läpi soitollani niin kaikki olisi paremmin kuin hyvin! En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka soittelevat radioon, mutta tälläkertaa tuo 500e toimi hyvänä houkuttimena, sillä olen niin varma arvaukseni paikkansapitävyydestä, että pakko sinne on soitella. Jos saisin tuon 500e, lähtisin Nykiin!

ps. http://meikitap.blogspot.com/ :ssa on tämänpäivän huulipunaostoistani höpötystä.

-Jenni

Ite oot yksivärinen

"Pieru on sielun ulostetta" -S



Ei mitään sanottavaa

-Jenni

Olemisen sietämätön keveys

Unitauti! Väsyttää, väsyttää ja voisin vain nukkua. Tänään kuitenkin raahauduin keskustaan (hah! aivan kuin olisin kävellyt pitkänkin matkan.. minä siis asun keskustassa) tapaamaan ystäviäni. Herätys puoli kahdeltatoista kymmenen tunnin unien jälkeen tuotti tuskaa, nytkin nukuttaa, enkä ole ollut hereillä kuin vaivaiset seitsemän tuntia! Olisiko syytä huolestua?



Onkohan kukaan koskaan miettinyt, että mitä jos unet ovatkin todellisuutta ja elämä harhaa? Yhtenä yönä näin taas unta, joka tuntui niin todelliselta ja sellaiselta, että olen nähnyt tai kokenut sen ennenkin. Uni oli ahdistava ja pelottava ja herätessäni olin varma, että se on todellisuutta. Olen kuullut, että jos unessa kuolee, niin kuolee oikeastikin? En tiedä pitääkö tämä paikkaansa, mutta jos pitää niin mistä voi tietää kumpi on totta? Itse en ole ikinä kuollut unessa. Ehkä kuitenkin on niin, että unessa kuollessaan herää, ainakin toivon näin.



Äitini kertoi minulle kiinalaisesta (?) sananlaskusta: " Näin unta, että olin perhonen. Vai olinko perhonen joka uneksi olevansa ihminen?"



Koko todellisuus on melko hassua kun ajattelee. Miten tälläinen hassu elämänmuoto on syntynyt koko maailmankaikkeuteen? ja missä ihmeessä tämä maailmankaikkeus sijaitsee? Miten voi olla olemassa?



Aistit kertoo että olen tässä, täällä. Pystyn haistamaan merisuolan ilmassa, maistamaan ällöttävän makuista vesimelonisoodaa ja kuulemaan kaupungista kumpuavan melun. Ehkä tämä kaikki on totta ja todella olen täällä.



Sampan mukaan ihmisen ongelma on oman olemassaolonsa tiedostaminen. Enkä voi väittää vastaan.

-Jenni

Sellainen tulevaisuus millainen menneisyys

Elämä on pelottavaa aina välillä. Olen pelännyt elämistä jo 3 vuotta. Elämän pelko on oikeastaan aika hassu asia, sillä siksihän me täällä olemme, jotta eläisimme. Mitä siis pelkään?

Elämänpelkoni ilmenee kuoleman pelkona ja kuoleman pelko luulosairautena. En pelkää kuolemista. Kuolema pelottaa siksi, että en tiedä mihin se johtaa, vai johtaako mihinkään? Minun mieleni ei kykene hyväksymään sitä tosiasiaa, että synnymme kuolemaan. Mitä järkeä?

Ihmisen aivot ovat verrastettavissa universumiin. Ajatukset eivät lopu mihinkään ja mitä pidemmälle ajattelee, sitä selvemmin näkee, ettei missään ole mitään järkeä.



Elämä on kohtuullisen lyhyt ja jos itse saisin päättää, viettäisin sen nauttien joka hetkestä. Totuushan on se, että minä saan päättää. Miksi siis opiskelen väärällä alalla vaikka ajatuskin siitä, että joskus tekisin sitä työkseni kuvottaa minua suunnattomasti? Miksi tuhlaan elämäni parhaimmat vuodet potien ahdistusta vääristä valinnoistani?

Tuntuu kuin olisin lukinnut itseni pieneen metallihäkkiin, enkä kykene enää avaamaan häkin ovea. Olen ottanut liian ison opintolainan ja vuosi jäljellä, että näkisin alan vaihdon kannattavaksi. Mielessäni on salaa myös kytenyt halu lähteä vaihtoon, mutta se pitkittäisi opiskelujani luultavasti puolella vuodella. Mitä siis teen?



Toivon vain, että tulevaisuudessa löydän itseni elämästä sitä elämää mitä haluan. Päätökset pitäisi tehdä nyt tuon tulevaisuuden saavuttamiseksi.



Ripaus onnea matkan varrella on aina hyväksi. Tänään lottosinkin tämä Ranialta saatu Felix Felicis kaulassani. ;)

-Jenni

pala nuoruutta takaisin

Miten hyvältä tuntuukaan saada takaisin sitä minkä luuli kadottaneensa iäksi.



Äitini heitti nelisen vuotta sitten kaatopaikalle vanhan pöytäkoneemme ja samalla sinne kaatopaikalle valui koko nuoruuteni. Kaikki kuvani olivat yhtäkkiä poissa!



Onneksi osa kuvista oli myös Ranialla, joka toi minulle kadonneet vuoteni takaisin.



Suurin osa katosi, mutta pieni jäi jäljelle.

-Jenni

lasittuneet hetket

Valokuvat ovat kuin silmänräpäytyksiä. Yksi hetki jää vangiksi ja ajan pysähtymisestä tulee todellisuutta. Aikaa voi purkittaa ja säilöä yhdelle hassulle ruudulle.



Ostin itselleni jotain josta saan kiittää Raniaa.



Ajan pölyttämät pinnat ovat nyt leikkitovereitani.



Tarinoita kertovat eleet ovat seuralaisiani.



Herkutteluhetkeni näkyvät vatsani lisäksi nyt myös entistä selvemmin blogissani.



Mitä siis ostin?

-Jenni

gäster

Noniin! Tästä se lähtee, uusi vuosi uuden blogin parissa!

Oulussa asumisessa on hyvät ja huonot puolensa. Huonoihin puoliin lukeutuu muun muassa se, että sukulaiseni asuvat kaukana. Hyviin puoliin kuuluu se, että Oulussakin on lentokenttä!

Ranian mac-koneen hauska takakansi

Serkkuni Rania ja hänen ihastuttava poikaystävänsä Peter lähtivät tänä aamuna kotia kohti neljän päivän visiitiltään. Uusivuosi tuli vietettyä yhdessä Tukholman vieraiden kanssa.



Uuden vuoden aattona meidän oli alunperin tarkoitus pitää pippalot, mutta koska kukaan ystävistämme ei päässyt tulemaan, päätimme vain syödä hyvin yhdessä Peterin, Sampan ja Ranian kanssa.



Ensimmäistä kertaa elämässäni tein perunasalaattia ja mielestäni siitä tuli onnistunutta!



Tinaa piti tottakai valaa ja itselleni nuo hopeamöhkäleet lupasivat Afrikan matkaa!



Lisäksi kävimme vieraidemme kyläilyn aikana Oulun paikallisissa pubeissa, elokuvateatterissa (50/50), hailuotoon lähtevällä laiturilla, Iso-syötteellä laskettelemassa, Kiimingissä saunomassa ja torinrannassa katsomassa olematonta ilotulitusta.





Kivaa oli ainakin omalta osaltani.

-Jenni