Olin luvannut itselleni ja Hanskalle, että jos saan jostakin hommattua kesäksi itselleni työpaikan niin me lähdemme yhdessä New Yorkiin. Tässä olenkin sitten innolla kolunnut netin ihmeellistä maailmaa, joskos jostain löytyisi ne halvat lennot Amerikan mantereelle. Tämä yksin eläminen ei loppujen lopuksi olekaan niin kamalaa. Itseasiassa nautin täysin rinnoin tästä itsenäistymisestä. Onhan se hullua että pääsee kokemaan todellista yksinoloa vasta 23-vuotiaana. Uskon Onnen kulkevan käsikädessä kanssani ja vihdoinkin luotan elämään ja olen jättänyt pessimisti-minäni menneisyyteen. Optimistina on paljon hauskempaa, sillä jotenkin ne odotukset tuntuvat toteutuvan paremmin kun todella uskoo niihin. Sinapin siemen onnea!
Ja mikä vielä pahempaa! Tätä ei usko varmasti kukaan minut tuntevista ihmisistä. RAKASTAN AUTOILUA! Mitä hittoa?? Luulin että noita sanoja ei tultaisi koskaan kuulemaan minun suustani, sillä olen stereotyyppinen naiskuski, erityisen huono semmoinen. Olen mm. joutunut pyytämään lukiolaispoikaa parkkeeraamaan auton puolestani, sillä en saanut sitä lähtemään liikkeelle keskellä parkkipaikkaa (ylläri: kolmosvaihde päällä). Olen ajanut pimeällä ilman valoja ja ihmetellyt miksi kaikki tuijottavat ja miksi en itse näe kunnolla eteeni. Olen ollut moottoritierampilla poikittain (älkää edes kysykö). Olen ajanut monta kymmentä kilometriä vasenta kaistaa luullen että se oli se hitaiden kaista (tämä sattui pari päivää sitten). Olen ajanut käsijarru päällä niin että auto rupesi savuttamaan ja lopulta rikkoutui. Yritin peruuttaa auton autotalliini ja törmäsin roskapönttöihin taittaen sivupeilin aivan täysin (olin vakuutellut Jyrkille että autotalliin peruuttaminen olisi piece of cake), sekä naarmutin juuri äitini auton (en ole vielä uskaltanut kertoa hänelle asiasta) ja yritin peitellä naarmuja kynsilakalla.......... ANTEEKSI ÄITI!! Mutta jokatapauksessa.. Minusta on kuoriutunut himo kuski, olen ajellut pitkin Oulun keskustaa, käyden kaupassa ja töissä autolla, harrastanut taskuparkkeerausta ja popittanut kunnolla radio novaa :D:D Olen niin ylpeä itsestäni, en millään tahtoisi luopua nyt autosta kun sen hetki on koittanut.
Mua ärsyttää kun syntymäpäiväni tekevät tuloaan...... IKÄKRIISI.. miksen voi aina olla kaksikymppinen?? Toisaalta, olen katsonut Shakiran musiikkivideoita ja se nainen näyttää todella hyvältä ollakseen 35-vuotias! Joten ehkä minulla ei vielä ole hätää, ei se vanheneminen kuitenkaan hidastu vaikka kuinka stressaisin sitä.
Lisäksi, kohta muutan omaan, ajatelkaa ihan ikiomaan kämppääni! Rakastan sitä pikkuasuntoa jo nyt koko sydämestäni. En malta odottaa että pääsen sisustamaan sen haluamallani tavalla, huomioimatta kenenkään toisen mielipidettä asiasta. Tuparitkin pitäisi järjestää minun pienelle ystäväpiirilleni (toisaalta ei siihen pikkuasuntoon kovin montaa ihmistä mahtuisikaan). Asuntoni on 23 neliötä iso ja juuri sen kokoinen, että tälläinen juuri 7 kiloa pudottanut ihminen sinne mahtuu.
Ainiin! Ja ostin ensimmäistä kertaa elämässäni kunnon farkut! Jotka eivät ole liian löysät! En muista koska olisin viimeksi mahtunut koon 27 farkkuihin ja luultavasti koko 26 olisi myös mennyt jalkoihin. Nuo farkut on niin kivat, vaikka ekaa kertaa sovittaessa tuntui että munasarjat lytistyy ja menetän hedelmällisyyteni. No olisi se ollut melkein sen arvoista ;D
Olipas tekstiä nyt paljon, ilman punaista lankaa.. Lopuksi vielä video (hehee, tykkään tehä näitä), missä esittelen viimeisimmät kirppislöydökseni! Eli ei kovin kiinnostavaa matskua, mutta tässä tulee:
-Jenni
