Voin sanoa sinulle Suomi, oi kotimaani kaunein, että ikävä tulee. Viimeisimmät viikot ovat olleet hyvästejä ja jäähyväisiä. Pelko on ollut vieraani rohkeuden tiellä, otan sitä kädestä kiinni ja mukaani, ehkä hyväksymme siellä jossain toinen toisemme, emmekä enää käännä katsettamme pois silloin kuin hätä on suurin vaan menemme läpi harmaan kiven ja väritämme tämän mustan maailmamme liituväreillä joita lapsen kätemme joskus pitelivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti